Koira sai jatkaa elämää, meidän pieni rakas kana ei

Nyt on sellaasia uutisia, että meillä  6vuatta asunu kaikkien susikki pieni Pipsa-kana on kadonnu häkistä viime viikonloppuna. Meidän läheltä yhestä tuvasta oli päässy husky irti ja oli viäny meistä noin 2km pääs asuvan tuvan pihasta toisen niitten kanoosta. Kuultihin tuasta, ja äitee oli käyny kesken navetan laittamas kanat häkkihi, ku enoo oli nähäny sen koiran juoksevan meidän pellolla. Mutta näköjään häkkikään ei pidätelly noin isoa koiraa, vaan takaseinä oli puoliksi revitty irti eikä kanaa oo sen jälkee näkyny. Varmaa näyttöä ei oo, että koira sen olis viäny mutta sopiis vaan liian hyvin ku vieny naapuristaki toisen kanan ja ku se nähtii vähää ennen siinä pellolla.

Viikonloppu meni kiärrelles mettiä ja miettien että ''mitä jos se koira oliski vaa rikkonu häkin ja lähteny, pipsa olis itte lähteny häkistä, tai että päässy irti koiran kynsistä''. Mutta viäläkään se ei oo takaasi ainakaan tullu, että kai se vaa pitää sisäästää. Kukkoo kiakuu koko viikonlopun ikävää eikä nukkunu enää orrella tapauksen jälkee. Toinen kana Tiuhti nukkuu pesäs ja Sisu-kukko maas. Olis ollu kiva saada koko juttuun jotaki varmuutta, mutta joskus vaa menee asiat näi. Ymmärrän kyllä että elukka ku elukka voi karaata eikä tua oo ihimisistä kiinni, mutta ensi olin tosi surulline ja lopuuksi vihaane. Se viärää omasta pihasta ja viälä häkistä..

Se naapuri jolta se oli viäny sen toisen kanan (se on varmaa, koska se tilanne oli nähty), laittoo äiteelle viestiä että se niitten toinen kana ei oo syöny sen tapauksen jäläkee ja pelekää eikä tuu häkistä, että hakia se meille kun ne ei viittiny enää pitää toista kanaa joka ikävöö eikä eres syöny. No se muutti meille, ja kanala on taas melkee niinku ennen. Ei ollu pienintäkää nahistelua, vaan kana otettiin vastaan hyvin. Uuden kanan nimi on roosa ja on väriltään musta sekä myöskin karvajalka. Ensimmäänen ilta kun kana oli meillä oli äitee menny viälä illalla kattomaa että kaikki on ok, oli kukko ja se uus ollu molemmat orrella. Eka kerta ku kukko meni orrelle pipsan jälkee. Toisena päivänä kaikki kolme oli ollu siälä yhyres, ja olivat päässy jo puutarhaanki irti. Heti oli otettu hiakkakylypyä. Kaikki voi ny oikeen hyvin ja ku äitee oli ottanu Roosan kuljetuskopista oli se heti ruvennu syämää. Kaikki päätty onneksi siihen nähden hyvin, että oon edelleen vihanen siitä että koira sai jatkaa matkaa ja meidän pieni ei..


Näissä kuvissa Sisu-kukko, Tiuhti ja uusi kana Roosa

niinku olis ollu aina samaa porukkaa

Ja loppuun haluan viälä sanoa, että Pipsa oli ainutlaatunen.
Varmaan viis kertaa pienempi kun kukko, ja puolet tyttärestään Tiuhtista, mutta silti porukan pomo.
Pieni ja pippurinen, kaikkien suosikki, meidän toinen kana.
Vesipisaran muotoonen kana jolla oli hammastikun paksuuset jalaat.
Haudoit maailmaan kaksi tipua, ja tulit ekaksi kaveriksi meidän vanhalle kukolle.
Et saanu arvoistas lähtöä, toivon ettet joutunu sekuntiakaa kärsiä tapahtumassa.
Sun pesä on vieläki jäljellä marjapuskis, mihin kävit munimassa ku olit vapaana.
Ei mikään kana tuu korvaamaan palaakaan paikastas, ei toista samanlaista.
Kiitos Pipsa että olit meillä niinkin monta vuotta, maailman kaunein kana.