Varpu

Varpu

Syntynyt : 14.02.2006
Kuoli : 19.10.2014

Ansaitset unen rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on rakkautta ja ikävää ♥

Vadelma ja Varpu

Varpun emä oli Tuulikki. Hyvin palio saman näkönen kun mitä Varpu. Varpu jäi Tuulikin ensimmääseksi ja viimeeseksi vasikaksi. Muistelisin, että juuri nimenomaan se oli yks syy miks aikoonaan otin Varpusta semmosen nimikkovasikan ja aloon hoitaa sitä. Heti muutaman päivän ikääsestä laitoon Varpulle riimun ja siitä se sitte lähtiki.

Tuli Varpun ensimmäänen siämennys, ja muistan kuinka hain sen meirän tuvan takaa hiaholaitumelta riimulla vanhaa navettaa partee oottamaa siämennystä.(pihattoa ei vielä ollu). Vaikka Varpulla on aina ollu kultaanen sydän, ei se silti oo ollu mikää pehmolelu. On sillä ollu aina se oma päänsä ja varsinki hiehona välillä vähä viriä luonne, mutta ikinä se ei oo tehny mitää pahaa. 

Tuli eka poikiminen. Mulle kaikista erityysin vasikka, vaikka on monta hienoa vasikkaa tämän jälkeenkin tullu. Ensimmäinen vasikka oli yllä olevassa kuvassa oleva Uljas-sonni. Muistan aina, kuinka porukat soitti aamu navetalta, että Varpu poikii. Hyppäsin heti ylähä sängystä ja menin navettaa. Uljas synty ja tuli ekan lypsyn kerta. Olin niin ylypiä ku sain laittaa Varpulle lypsimet kii ekaa kertaa!

Varpuahan pysty kuljettaa riimussa ihan loppuun asti. Viimeset talutuskuvat varpusta on kesäkuulta 2014, kun otettiin mun ammattiinvalmistumis kiitos kortteihin kuvat. Ollaan kuljettu kaikki mettiköt ja tiät lähellä ja vähä kauempanaki. 

Yks varmasti Varpun elämäs suurimpia juttuja on ollu, kun lehmät muutti talvella 2009 pihattoon. Sen myötä Varpun valtavat sarvetkin lähti niinku muiltaki. Varpu oli ensimmäänen lehmä joka meni kioskille syämää ja oli muutenki tosi rohkia. Uskon vahvasti, että sillä oli vaikutusta kun koko iän niin paljo käsitelly ja kuljetellu Varpua. Ei uuret jutut pelota niinkää palio ku kaikkia on nähny ja kulkenu paikasta toisee. Ja varmasti myös luotto ihmiseen oli iso sen ansiosta.

Varpu ei ikinä oo ollu mikään tuotokas lehmä. Tuotokset on ollu huonoja ja utarerakenne lerpahti ku ikää tuli. Tuotokset pomppi aiva maasta taivaasee. Esimerkiks saatto aamulla lypsää 20, illalla 5, seuraavana aamuna 15 ja illalla 10 jnejne.. Mutta silti Varpusta on kaikille kasvanu silmäterä, ja vaikka jalostussuunnitteliat ym sano, että ei oo häävi lehmä ei porukatkaa niitten puheesta välittäny. 

Mutta Varpu on ollu kultaanen ja rohkia. Se ei oo ikinä tarvinnu eläinlääkäriä ennen viimestä poikimista, sai maailmaan 6 hienoa vasikkaa, Ku tulit navettaa, saatto Varpu ammua tervehrykseksi. Ku sitä huusi laitumella, heti sen pää kääntyy. Varpulla on ollu aina rohkeus ja oma pää, maailman kultaisin lehmä. 

valmistujaiskuva

Viimeenen poikiminen oli kuitenki Varpulle liikaa. Varpu poiki viimesenä lihakarja lehmäsen, Kaakaon. Varpua koitittiin lääkitä viimeseen asti, se sai olla yksin sairaskarsinas ja sitä pirettii niinku kukkaa kämmenellä. Mutta yks ilta veli soitti mulle että Varpu oli kualleena karsinas. Se sai nukkua pois omas ''kotona''.

Kun menin seuraavan kerran kotia Varpun kuoleman jälkee, en pystyny käyrä navetas. Se oli outoa ittellekki. Olinhan sitä maataloon likka joka on nähäny hyvää ja pahaa navetas, olin tottunu että lehmiä tuloo ja lähtöö jnejne, mutta Varpu oli kova paikka. Kukaan ei oo ikinä teheny samaa oloa eikä oo jälkeenkää tehny. 

Varpu opetti mulle enemmän ku kukaa. Luatin siihen ekalla lypsyllä että sei potki päi, että sei potkaase tahallaa tai käytä niitä hervottomia sarvia ihmiseen jokka sillä oli. Ei käyttäny. Ja kylläpä Varpuki tais luattaa. Tollasena isona möhkäleenäkin vielä se seuras mua mihin ikinä sitä vein, eikä vetäny pitkin peltoja jonka olis hyvin voinu halutessaa tolla massalla tehä.

Me oltii ystäviä, ollaan ystäviä. En voi kun kiittää noista melkeen 9 vuodesta. Uskomattoman hieno eläin. Meillä muistaa kaikki sut, aina. Aina. Kiitos rakas.

2006 | 2014