maanantai 26. toukokuuta 2014

Basbartoo Luc Fido

Oon täysin unohtanu kertoa enemmän tästä meidän koirasta Fidosta. Fidohan on rodultaan tiibetinspanieli uros, joka on syntynyt 5.8.2013 eli pian on ikää 10kuukautta. Tiibetinspanieli rotuna oli jo ennestään tuttu, koska meidän perheellä on ollut saman rotuinen koira, jo edesmennyt tyttö Miisa. Mulle on ollut aina selvää, että kun kotoa muutan pois, että tulen joskus hankkimaan juurikin saman rotuisen koiran. Kun etittiin kämppää täältä Seinäjoelta, ei ollut vuokrattavana yhtäkään asuntoa johon olis saanu ottaa lemmikkiä. Haave jäikin hetkeksi sivuun, kun aloin luovuttaa kämpän suhteen, jonne koiran sais ottaa. Kun me saatiin tämä kämppä missä nyt asutaan, ajattelin vuokranantajalta kysyä onko lemmikinhankinta vahva ei, ja iloksemme vuokraisäntä sanoi että ei sitä haittaa jotta saadaan koira tänne ottaa. Siitä alkokin pentujen katselu, ja löydettiin pian vakuuttava ilmoitus netistä, soitettiin myyjälle ja sovittiin, että mennään kattomaan pentuja niille ensin kaiken varalta.

Fidon eka päivä meillä

Kun vihdoin koitti sovittu tapaamispäivä, olin koko aamun aivan täpinäs ja ootin että kello vaan menis eteeppäi. Kun saavuttiin talon pihaan, ensimmäisenä näin kuinka muutama tipsu (eli tiibetinspanieli) juoksi ulkotarhassa kattomaan meitä, myös Fidon emä ja muita sukulaisia. Mentiin kattomaan pentuja yläkertaan, ja sydän suli heti. Tollasia pieniä pentuja juoksi heti pentuaidan reunalle kattomaan. Silloin oli vapaana enää 2 poikaa ja meille näytettiin ne ja annettiin syliin. Mä sain ekana Fidon ja olin päätöksestä varma, se oli meirän pentu. 





Kasvattajaväki oli tosi mukavia ja puheliaita,parempaa ei olisi voinu toivoa. Tolla ekalla käynnillä meillä vierähti heillä kolme tuntia! :D Varattiin ja maksettiin pentu heti. Fidolla puuttu vielä viimeinen penturokote, johon sillä ja muilla pennuilla oli aika viikon päähän. Sovittiin että mennään sinne eläinlääkärille kasvattajankanssa, ja saadaan Fido kotiin sitten siältä. Ja taas niiiin pitkältä tuntuvan ajan sai odottaa! Saatiin ekan käynnin jälkeen jo mukaan tosi kattava pentupaketti ja kasvattajien elinikäinen tuki, ja pidetäänkin tiiviisti yhteyttä edelleen, ja pentutreffit on suunnitteilla koko Fidon sisaruspoppoonkanssa! 

Kun tuli päivä, että saadaan Fido kotiin oli olo niin orottava! Koko aamun keksin jotakin tekemistä jotta aika menis nopiampaa. Saavuttiin eläinlääkärille kasvattajankans lähes samaan aikaan. Ooteltiin orotustilas ja oli niin ihana nähärä Fido niin pitkältä tuntuvan aijan jäläkee. Pennut sai rokotteet ja oli meidän aika lähtiä kotia pennun kans. Kasvattajan ilmeestä huamas kuinka haikiaa sille oli kun lähettii, mutta onneks meillä on lyhyt välimatka, niin onnistuu helposti nähärä. 




Fido on ollu kyllä maailman helpoin pentu ja on päästäny meirän niin vähällä. Se oli opetettu jo kasvattajilla päästämään paperille, joka helepotti meidän sisäsiistiksi opettamista paljo. Fido olikin jo lähes sisäsiisti reilu 4kk ikääsenä, muutamia vahinkoja lukuunottamatta, eikä koskaan tuhonnu kämppää. Edes mattoja ei koskaan tarvinnu ottaa lattiasta, koska paperi oli aina ainut mihin se sisällä päästi. Fido tuli meille hyvään aikaan, kun mulla oli sillon koulua vaan parina päivänä viikos eikä nekään täysiä päiviä ku koulu oli jo lopuullansa, joten oli aikaa Fidolle tottua meihin. Kahtena ekana yönä vähän meinas itkettää, mutta sitten seki unohtu.




Nyt melkeen 10kk ikäsenä Fido on maailman paras koira, ja yks mun elämän parhaista päätöksistä. Vaikka Fido on vielä pentuunen ja poika, se saa jatkuvasti kehuja kuinka rauhallinen on pennuksi, sekä niin utelias, kiltti ja hyväkäytöksinen koira. Fido rakastaa käyrä Kauhavalla, ku siälä on nii palio kaveria sillä. Kauhavan koti on selevästi Fidolle tullu niinku toiseksi kodiksi, kun käyrää siälä nii useen. Heti kun se pääsee ovesta sisään se tarkistaa ekana kissojen ruakakupit, sitte tervehtii ihimisiä ja sitte ettii kissat=D




Tiibetinspanielia rotuna voin vaan ja ainoastaan suositella. Rodulla ei oo yleesiä sairauksia, koska sitä ei oo jalostettu pilalle. Niinkun Fidon kasvattajaki sano, että se on vuodesta-92 kasvattanu tipsuja ja eläinlääkäris on joutunu käydä vaan rokottamas. Tiibetinspanieli on ''ylpeä'' ja arvonsatunteva rotu ja oonkin lukenu, että kun tipsujen ei tartte ''mielistellä'' ihmiselle tai näyttää mitään, siks ne ei tee pentuna juuri tuhoja. Toki on aina poikkeuksensa ja jokaanen on yksilö. 

Fido on yks parhaista asioosta mihinkä oon elämässäni rahaa laittanu. Ja ollaanki poikakaverinkans puhuttu, että tulevaisuudes hommataan toinenkin tipsu. 


Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän entisestä tipsusta Miisasta, joka on toinen mun elämäni koira. 

                                      Caperhill Kaytee ( Miisa ) 29.9.1995 - 31.12.2010

 Ansaitset unen rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää, 
ne on rakkautta ja ikävää 



Ei oikeen viäläkään pystytä puhua Miisasta normaalisti tai kattoa sen kuvia, iliman että tuloo ikävä. Ikävä ja rakkaus ei koskaan katoa, ne vaan muuttaa muotoaan. Miisa on tipsutaivaan kaunein tähti, nyt ja aina.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti